Alkuperäinen venäjä ja lainatut sanat: esimerkkejä. Sanat ulkomaisesta alkuperästä

Sanakirjan yksi osio on etymologia, joka tutkii sanan alkuperää kielen koko sanaston muutoksen taustalla. Pohjimmiltaan venäläisiä ja lainattuja sanoja pidetään etymologian näkökulmasta. Nämä ovat kaksi kerrosta, joihin koko venäjänkielisen sanaston voidaan jakaa alkuperän mukaan. Sanaston tässä osassa annetaan vastaus kysymykseen siitä, miten sana on tapahtunut, mitä se tarkoittaa, missä ja milloin se lainataan ja mitä muutoksia se tapahtui.

Venäjän kielen sanasto

Kaikki kielen sanat sanotaan sanastoksi. Heidän apuna kutsumme erilaisia esineitä, ilmiöitä, toimia, merkkejä, numeroita jne.

Sanasto selittyy syöttämällä slaavilaisten kielten järjestelmään, mikä määritteli niiden yhteistä alkuperää ja kehitystä. Venäläinen sanasto juurtuu slaavilaisten heimojen menneisyyteen ja vuosisatojen ajan on kehittynyt kansojen mukana. Tämä on niin kutsuttu primordiallinen sanasto, joka on ollut pitkään olemassa.

Myös sanakirjassa on toinen kerros: nämä ovat sanoja, jotka tulivat meille muista kielistä johtuen historiallisten siteiden syntymisestä.

Näin ollen, jos katsomme alkusysäyksen sanastosta, voimme erottaa alunperin venäjän sanat ja lainata. Esimerkkejä molempien ryhmien sanoista on esitetty suurten lukujen kielellä.

Venäläisten sanojen alkuperä

Venäjän sanakirjassa on yli 150 000 sanaa. Katsotaanpa, mitä sanoja kutsutaan alunperin venäjäksi.

Alunperin venäjän sanastolla on useita tasoja:

1. Ensimmäinen, vanhin, sisältää sanoja, jotka kuvaavat käsitteitä, jotka kaikilla kielillä ovat (isä, äiti, liha, susi ja muut);
2. Toinen taso koostuu slaavilaisista sanoista, jotka ovat tyypillisiä kaikille slaavilaisille heimoille (mänty, vehnä, talo, kana, kvass, juusto jne.);
3. Kolmas taso koostuu sanoista, jotka ilmestyivät itäis-slaavien puheesta 6.-7. Vuosisadalta (tumma, tikapuu, hautausmaa, orava);
4. Neljäs ryhmä on tosiasiallisesti venäläisiä nimiä, jotka ilmestyivät 16.-17. Vuosisadan lopulla (hillot, myrätteet, pensaat, ruoska, tyhjäkäynti, kerran, muuraus, pilotti, petos, siisteys jne.).

Lainanotto

Kielellämme syntyperäinen venäjä ja lainatut sanat rinnakkain. Tämä johtuu maan historiallisesta kehityksestä.

Kansalaisena muinaisten aikojen venäläiset liittyivät kulttuurisiin, taloudellisiin, poliittisiin, sotilaallisiin, kauppasuhteisiin muiden maiden ja valtioiden kanssa. Tämä luonnollisesti johti siihen, että meillä oli sellaisten kansojen sanat, joiden kanssa me toimimme yhteistyössä kielellä. Muussa tapauksessa oli mahdotonta ymmärtää toisiaan.

Ajan myötä nämä kielelliset lainaukset ovat venäläistettyjä, ovat kuuluneet yleisesti käytettyjen sanojen ryhmään , ja me emme ole enää tunteneet niitä vieraiksi. Kaikki tietävät sellaiset sanat kuin "sokeri", "kylpylä", "aktivisti", "artel", "koulu" ja monet muut.

Alunperin venäläiset ja lainatut sanat, joista esimerkkejä on annettu edellä, ovat olleet pitkään ja lujasti osa jokapäiväistä elämäämme ja auttavat rakentamaan puheemme.

Ulkomaiset sanat venäjäksi

Kieleen pääseminen, vieraiden sanojen on pakko muuttua. Muutosten luonne vaikuttaa eri näkökohtiin: fonetiikka, morfologia, semantiikka. Lainaukset ovat meidän lakien ja asetusten alaisia. Tällaiset sanat vaihtuvat päätepisteissä, suffiksessa, sukupuolen muutokset. Esimerkiksi sana "parlamentti" on maskuliinista, ja saksaksi, josta se on peräisin, se on keskimäärin.

Sanan varsinainen merkitys voi muuttua. Joten sana "taidemaalari" tarkoittaa maamme työntekijää, ja saksaksi se on "taidemaalari".

Semantti muuttuu. Esimerkiksi lainatut sanat "purkitettu", "konservatiivinen" ja "konservatorio" tulivat meille eri kielistä ja niillä ei ole mitään yhteistä. Mutta heidän äidinkielellään, ranskaksi, latinaksi ja italiaksi, he tulivat latinaa ja heillä on merkitystä "säästä".

Siksi on tärkeää tietää, mistä kielistä sanat on lainattu. Tämä auttaa määrittämään oikein omaan sanaansa.

Lisäksi joskus on vaikeaa tietää venäjänkielistä ja lainata sanat sanaston sanastosta, jota käytämme joka päivä. Tätä tarkoitusta varten on olemassa sanakirjoja, joissa selitetään kunkin sanan merkitys ja alkuperä.

Luottojen luokittelu

Lainoitujen sanojen ryhmät jaetaan tiettyyn tyyppiin:

• Tule slaavilaisesta kielestä;
• Käytetään ei-slaavilaisista kielistä.

Ensimmäisessä ryhmässä suuri massa koostuu vanhoista slaaviloista - sanoista, joita kirkon kirjoissa on käytetty 9.-luvulta lähtien. Ja nyt sanat "risti", "maailmankaikkeus", "voima", "hyve" jne. Puhutaan laajalti. Monilla vanhoilla slaavilla on venäläisiä analogeja ("posket", "huulet", "huulet" jne. ) Erilaiset foneettiset ("portit" - "portit"), morfologiset ("grace", "benefactor"), semanttiset ("kulta" - "kulta") vanhat slaavit.

Toinen ryhmä koostuu lainoista muista kielistä, joista:

• Latina (tieteen, julkisen elämän politiikassa - "koulu", "tasavalta", "yritys");
• Kreikka (kotitalous - "sänky", "ruokalaji", termit - "synonyymi", "sanasto");
• Länsi-Euroopan (sotilas - "päämaja", "Junker", taideteollisuus - "maalausteline", "maisema", merikelpoiset termit - "vene", "telakka" "kuunari", musiikin termit - "aria", "libretto");
• Turkic (kulttuuri ja kauppa "helmi", "vaunu", "rauta");
• Skandinaavisia (kotitalous - "ankkuri", "ruoska") sanoja.

Sanakirjan sanakirja

Leksikologia on hyvin tarkka tiede. Täällä kaikki on selkeästi jäsennelty. Kaikki sanat jaetaan ryhmiin riippuen siitä, millä perusteella ne perustuvat.

Alunperin venäläiset ja lainatut sanat on jaettu kahteen ryhmään etymologian, eli alkuperän perusteella.

On olemassa erilaisia sanakirjoja, jotka täyttävät tiettyjä tavoitteita. Joten, voit nimetä vieraiden sanojen sanakirjan, joka sisältää vieraita esimerkkejä, jotka ovat tulleet meille vuosisatojen ajan. Monet näistä sanoista nyt meistä tuntevat venäläisiksi. Sanakirja selittää merkityksen ja ilmaisee, mistä sanasta tuli.

Ulkomaisten sanojen sanakirjat maassamme ovat koko historiaa. Ensimmäinen syntyi 1800-luvun alussa, se oli käsikirjoitus. Samanaikaisesti NM: n kirjoittama kolmiosainen sanakirja. Janowski. 1900-luvulla ilmestyi useita vieraita sanakirjoja.

Tunnetuimpia voi kutsua myös nimellä "School of Foreign Words", jonka on kirjoittanut V.V. Ivanova. Sanakirjan artikkelissa sanotaan sanan alkuperää, se antaa tulkinnan sen merkityksestä, käyttöesimerkkeistä ja stabiileista lausekkeista sen kanssa.