Väestön reaalitulot ja kuluttajamarkkinoiden sääntelypolitiikka

Nykyisen perinteen mukaan rahatulojen rooli kulutusmarkkinoiden muodostumisessa on arvioitava paitsi vertailemalla tulojen kasvun indikaattoreita ja vähittäismyynnin liikevaihtoa, huomioimalla markkinoiden realisoituneet mahdollisuudet liikevaihdolla sekä mahdollisuudella kehittää kuluttajamarkkinoita käteisvarojen indikaattorilla, mutta myös tapaa, jolla reaalitulot Suhteutuu sekä tuotoksen että työn tuottavuuden kasvuun.

Todellinen käytettävissä oleva tulo liittyy suoraan paitsi niiden toteutumisalueeseen myös ensisijaisesti sen muodostamiselle. Suurin osa rahamäärästä maksetaan palkasta, joka muodostaa yhteenlasketut vuosittaiset tulot ja mikä on työn hinta tuotantokertoimena. Tämän vuoksi palkkojen kasvu ja sen seurauksena reaalitulot pitäisi yhdistää tuotannon kasvuun.

Tämän suhteen tutkiminen - kulutustavaroiden volyymien muutokset ja rahatulojen määrä, voit käyttää tunnet- tua kaavaa, joka on ehdotettu mistä tahansa taloustieteen oppikirjasta. Sen mukaan on loogista olettaa, että kansantalouden tehokkaan toiminnan ansiosta tuotannon kasvun pitäisi ylittää liikevaihdon kasvu ja vaikuttaa siten ainoastaan reaalituottoihin. Tätä ei kuitenkaan aina noudateta, eikä se aina riipu valtion strategiasta kuluttajamarkkinoiden säätelyssä

Jos lyijy-suhde on pienempi kuin yksi, kuluttajamarkkinoilla tapahtuneen ilmenemismuodon perusteella voidaan katsoa, että valtio harjoittaa "kallista rahaa", kun tuotanto on sidottu jonkin tärkeimmän tuotannon (työvoiman) hintaan. Jos se on useampi kuin yksi, valtio harjoittaa "halpaa rahaa" koskevaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on pääasiassa kulutuksen lisääminen. Ja sitä voidaan pitää tehokkaana, jos se myötävaikuttaa kotimaisten kuluttajamarkkinoiden elvyttämiseen: kotimaisten kulutustavaroiden tuotannon ja myynnin kasvu sekä hyödykkeiden väheneminen.

Jos maassa tai alueella harjoitettiin "kalliita rahaa" politiikkaa talouden vakauttamiseksi ja inflaation hidastumisen vuoksi, se luonnollisesti vähensi asukkaiden reaalituottoa. Yleensä tällaiseen politiikkaan liittyy vähäinen varastotaso ja kuluttajamarkkinoiden vähäinen toiminta. Tällaista järjestelmää ylläpidetään, jotta kyetään saturoimaan markkinat kulutustavaroiden kanssa ja estämään tulojen kasvu ylittämästä vastaavaa tuotannon kasvuvauhtia, mikä väistämättä herättäisi inflaatiota ja johtaisi taas siihen, että reaalitulot alkaisivat laskea.

Kun tulojen kasvuvauhti on käytännössä tasoittunut tuotannon kasvun ja työvoiman tuottavuuden kanssa, mikä yleensä tekee alueellisista markkinoista melko vakaan mutta ei riittävän tasapainoisen vastaamaan tarjontaa kysyntään, kun vähittäiskaupan raaka-aineiden varastot kasvaa voimakkaasti ja markkinat elivät Se on "odottanut" kuluttajien toiminnan lisääntymiselle. Esimerkiksi tällainen tilanne voi syntyä, kun maassa tai alueella harjoitettiin "halpaa rahaa" koskevaa politiikkaa, joka voi liittyä siihen, että kulutushyödykkeiden tuotanto kasvoi edellisvuodesta merkittävästi, mutta kaikkia tuotettuja tavaroita ei myyty. Siksi tulojen kasvava kasvu verrattuna tavaroiden tuotannon kasvuun on pyritty kannustamaan kulutusta ja vähentäen näin hyödykkeiden määrää.

Kuluttajamarkkinoiden vakaata tilaa ei aina ole ominaista tulojen, liikevaihdon ja tavaroiden tuotannon kasvulla, vaan tavaroiden optimoinnilla alueella ja mahdollisuudesta ottaa huomioon hyödykkeiden kantojen tilaan levinneisyyden tilan vaikutukset. Näin ollen vertailemalla lyijysuhteen indikaattoreita vähittäiskaupan arvopaperivarojen arvoon voidaan arvioida valtion sääntelyn tulosta markkinoiden sääntelyn kautta väestön tulojen muodostamisen ja toteutumisen mekanismilla.